***
Kesäkuun alkupuoli meni lastenleireillä, eli ruokalaulut, rastiradat ja iltanuotiot tuli oikein tutuiksi. Leirillä on vaan aina niin kivaa! Kesäloma alkoi juhannuksesta, ja sitten luvassa olikin kesäloman kiireisin viikko, Ämyrockin valmistelut nimittäin. Kaikenlaista siivoamista, jäsenkorttien askartelua, talkoolaissämpylöiden tehtailua, roudausta ja puhelinten pirinää oli luvassa.
Hauskin kokemus oli kuitenkin ehkä se, kun pääsin mukaan lehtihaastatteluun. Paikalliseen sanomalehteen haastateltiin muutamaaa meistä talkoolaisista. Oon mä ennenkin ollut toki haastatteluissa, mutta hauskinta tässä oli se, kun seuraavana iltana meitä tuli vielä ihan erikseen ottamaan kuvia valkovaaja, jolla selkeästi oli Visio. Jokaista meistä erikseen se nainen kuvas ja poseerautti valehtelematta melkein kolme varttia. Mun piti kiipeillä ties minne korkeuksiin hämärästi valaistussa varastohuoneessa, ja ottaa milloin minkäkinlaisia ilmeitä. Siinä tais olla tän tytön valokuvaussessiot, Huippumallia haussa -meininkiä lähemmäs tuskin enää pääsen...hih.
Lehtijuttu oli ihan onnistunut, ja niin oli tapahtumakin. Mä hoidin ruoka- ja kojumyyntipuolta, eipä mitään hässäkkää sielläkään. Toki samalla tavalla ei bändejä ehdi talkoolaisena näkemään, mutta puuhastelu on muuten vaan tosi antoisaa....ja ah, niin väsyttävää. Seuraavan päivän siivoilu meni Rio Colan voimalla jotenkuten. Luonnollisesti aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, kun tapahtumapäivänä satoi ropisten synkältä taivaalta. Ämysää on vakio :)
***
Kauaa ei tapahtumanjärjestämisestä ehtinyt toipua, sillä seuraavan päivän aamuna oli määrä suunnata rinkka selässä Helsinki-Vantaalle. Onneksi järkevänä aikuisena olin pakannut kamani jo ennen Ämyrientoja. Käsittämätöntä järjestelmällisyyttä minulta! Luvassa oli siis kahden kaverini kanssa kymmenen päivää kiertelyä Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa junalla, menolento Köpikseen, paluu Düsseldorfista.
Reissua oli alettu suunnitella joskus talvella, ajatuksena käydä moikkaamassa kahta vuosi sitten Kreikan keväänä hankkimaani kaveria, ja yöpyä heidän luonaan osan ajasta.
Ensimmäiset pari päivää pyörimme Tanskassa. Vaikka itsekin olen muutamia vuosia viettänyt kyseisessä kohteessa jopa kaksi kuukautta, olin jotenkin ihan unohtanut, että siellähän on ihan oma valuuttansa. Onneksi moinen pikkuseikka ei suuria ongelmia aiheuttanut. Matkaoppaamme Carina kierrätti meitä paikasta toiseen, top 3 -kohteina jäivät mieleen Christianian vapaakaupunki, maailman paras vegeravintola ja ihana hiekkaranta Köpiksen ulkopuolella.
Matka jatkui junalla ja lautalla Hampuriin, jossa oli aika kuumat oltavat, lämpöä oli noin 35 astetta keskellä betonikaupunkia. Törmäilimme paikallisille viinijuhlille, ja ihmettelimme monessa paikassa asiakaspalvelijoiden kielitaidottomuutta. Pääsipä omaa kömpelösaksaa hieman käyttämään. Reeperbahnillakin pyörähdimme, jollakin tavalla aika rujoa menoa itäeurooppalaisine naikkosineen ja ällöttävine äijineen. Vaikka kuinka olisi Beatles joskus muinoin St Paulissa majaillut, ei se nyt oikein vaikuttanut paikalta, jossa haluaisi oleilla...kätevää Hampurissa oli selkeät metroverkot, siitä pisteet.
Sekä Köpiksessä, että Hampurissa olin aiemminkin pikaisesti käynyt, mutta kun suuntasimme Amsterdamiin, mentiin ihan uusiin maisemiin. Ehdottomasti mahtava kaupunki! Mä niin ihastuin niihin taloihin, kanaviin, polkupyöriin...kaikki oli vaan niin söpöä ja boheemia! Näkihän sen, että osa turisteista oli mennyt sinne vain ja ainoastaan laillisen pössyttelyn perässä, mutta mä fiilistelin ihan muita asioita. Pelkästään jo erilaisia museoita oli siellä joka lähtöön, Rembrandtit, van Goghit ja Anne Frankit tuli käytyä läpi. Parasta oli silti vaan se yleinen tunnelma....jotenkin ei tuntunut, että ollaan Länsi-Euroopassa, se oli niin erilainen paikka, kun muut missä on käynyt.
Viimeinen etappi reissullamme oli paluu Saksan puolelle Münsteriin, jossa asuu kaverini Anna. Ensinnäkin, Annan neljän tytön kommuunikämppä oli aivan mahtavasti sisustettu, harvemmin kenenkään kodista saa niin isoja kiksejä! Esimerkiksi kylppärin katto oli maalattu meren siniseksi, ja kattoon oli viritetty kalaverkko. Ikkunalaudoilla oli pienissä purkeissa hiekkaa, joihin oli tökkästy pieniä aurinkovarjoja...Ja keittiössä oli kirkkaanpunaiset seinät, kun taas eteinen oli liila. Miksei mun kämppä näytä tommoselta? Myös itse kaupunki oli mukava, luonnollisesti Amsterdamin jäljiltä aika pienen oloinen. Hauskinta oli viettää aikaa järvellä polkuveneilemässä. Ruoka oli hyvää, mitä nyt yhdestä ravintolasta sain kaveriksi ruokamyrkytyksen.
Paluulentoa varten mentiin junalla Düsseldorfiin, joka vaikutti jotenkin ankean harmaalta businesskaupungilta. Parasta siinä kaupungissa oli kenkäkauppa, josta lähtivät mukaan maailman ihanimmat kukalliset tennarit :P Niin kymmenen päivää vaan hurahti. Reilaukseen kyllä ihan liian lyhyt aika, vielä olisin helposti voinut suunnata kohti Ranskaa ja etelämmäksikin...noh, onpahan seuraavalle reissulle jo suunnitelmia. Junalla kulkeminen oli kyllä yllättävän kätevää, eniten etukäteen jännitin juurikin sitä, löydetäänkö oikeisiin juniin. Ei huolta, paria pientä häslinkiä lukuun ottamatta junalla matkustaminen sujui kuin tanssi. Suosittelen! (Katso myös Ankkalapiosta reissukertomus 29.6. - 8.7.)
***
Loma kuluikin edellä mainituissa aktiviteeteissa, eikä lojumista ja tylsistymistä paljon ehtinyt tapahtua. Sitä varten on elokuussa vielä onneksi viikko ylityövaapaita, eikä yhtäkään suunnitelmaa sinne. Kai sitä ihmisen on hyvä joskus päästä ihan vaan olemaan ilman tavoitteitakin. Pari vapaapäivää sain nipistettyä vielä viime viikonlopun molemmin puolin, olihan Ilosaaren aika.
Musta on tullut festaroija vasta päälle kakskymppisenä, mutta ei kai se niin vaarallista ole? Tänä vuonna havaittavissa kuitenkin oli huolestuttavaa aikuistelua. Oireina oli mm. teltassa yöpymiseen liittyvä kitinä ja mutina, se, kuinka bajamajat olivatkin yhtäkkiä ällöjä, ja jatkuva käsidesin annostelu pikku kätösiimme. Pohdimme ensi kesän vaihtoehdoksi majoittumista matkailuvaunussa. Minä, eikä kumpikaan seuralaisistani humaltunut liikaa, tehnyt mitään jälkeenpäin kaduttavaa tai arvelluttavaa. Suurin synti taisi olla se, että aurinkorasvaa tuli naaman punaisuudesta päätelleen lisäiltyä liian harvoin.
Onneksi superkivaa voi viettää rauhallisemmissakin merkeissä. Nallepuurot aamuisin trangialla, hengailu auringossa viltin päällä, ja äänensä kadottaminen lempiartistien mukana laulaessa. Ei kai festareille lähtemisessä ole ikärajaa, sitä vaan voi pitää kivaa niin monella tavalla. Sitä paitsi, nyt kun hyvistelen tässä aikuisella käyttäytymisellä, varmasti tulen vielä nokka edellä maahan joidenkin muiden kinkereiden merkeissä...ei tässä nyt oikeesti vielä niiiiiin aikuisia olla!
***
Tuossa taisi olla tähän mennessä kesän kolme parasta tarinaa. Painotan sanoja tähän mennessä, koska vaikka tämä kuinka menneen kesän referaatilta näyttääkin, ei kesä tasan tarkkaan saa olla vielä lopussa! Festarikautta jatkaa ainakin vielä elokuinen Flow Festival...ja uimakelejä saa luvan jatkua vielä sittenkin, kun olen festariflunssastani parantunut.
Kesä, oot aika kiva.
