Sinne jäi se lämpö ja pikkumekkosäät...Hyvää uutta vuotta! Nyt pitäis vähän tsempata tän blogin päivittämisen kanssa. Onneksi apuun riensi puolikuntoisuus, lievä lämmön nousu ja kipeily, ja on taas pakko rauhoittua paikalleen. Siispä bloggailen.
Vuosikymmen vaihtui uuteen Egyptissä, Hurghadassa. Mä en ole ikinä ennen ollut joulun tai uudenvuoden aikaan reissussa, ja olikin kieltämättä aika hämmentävää nähdä perinteiset joulukoristeet ja valokaapelit palmujen katveessa. Lämpöä oli päivän kuumimpaan aikaan joka päivä noin 30 astetta, ja ympärillä vain hiekkaa, merta, ja, mainitsinhan jo, hiekkaa. Ja ruotsalaisia turisteja!
Valokaapeleita....ah!Kyseessä oli myös elämäni ensimmäinen pakettimatka, ja suhtauduinkin ajatukseen nuivalla jännityksellä. Mielessä oli lampaiden lailla laumassa liikkuva joukko ihmisiä, jotka eivät tee koko viikon aikana yhtäkään itsenäistä päätöstä. Vieraita kieliäkään ei kai tarvitse käyttää...
No, onneksi se ei ihan noin mennyt, mutta omatoimireissaamiseen tottuneelle tällainen valmismatka oli kyllä silti aika eksoottista. Teimme viikon aikana kaksi ohjattua retkeä, joista varsinkin matka Luxoriin oli kyllä juuri sellainen lammaslauma seuraa johtajaa - tyyppinen ratkaisu. (Opas huusi kokoajan "jalla jalla!" ja tämä "mennääsnytjomikämaksaa" olikin ainoa lausahdus, jota ehdin paikallisella kielellä oppia. Ainiin, "habibi" tarkoittaa rakasta.)
Luxor oli kyllä Kuninkaiden laaksoineen ja Karnakin temppeleineen hieno paikka, vaikkakin satojen muiden turistien samanaikainen jokaiseen hautaholviin ja pylväikköön itsensä tunkeminen aiheutti vähän ärtymistä. Silti, mielen sopukat löysivät kätköistään paljon tuttuja historian tunnilla opeteltuja tarinoita Egyptistä. Pitäis varmaan kerrata! Ja miten ihmeessä ne muinaiset hieroglyfit voi tosissaan olla säilyneet niin hyvin? Osassa oli vielä värejäkin.
Ikimuistoisin päivä koko reissulla oli päivän mittainen snorklausretki koralliriutoille. Joskus olin puolihuolimattomasti snorkkelia kokeillut, mutta nyt varsinaisesti ekaa kertaa tositoimissa. Ja se vedenalainen maailma! Vaikka olinkin nähnyt kaikenlaisia kuvia ja luontodokumentteja Punaisen meren värikkäistä kaloista ja koralleista, oli se paikan päällä näkeminen aivan häkellyttävää! Vielä joskus uudestaan...
Muutoin reissu oli rannalla löhöilyä (ei mainittavia rusketusraitoja, mikä sinänsä ei ole mikään yllätys minun ollessani kyseessä), aamuviideltä minareettien huutoon heräilyä, ja Hurghadan kaupunkiin tutustumista ja paikallisten kauppiaiden kanssa vääntämistä hinnoista. Se, mikä jopa vähän negatiivisena jäi tuosta reissusta mieleen, oli juurikin hyvin aggressiivinen myynti- ja kaupantekokulttuuri. Ei puhettakaan, että kadulla olisi voinut kävellä kojujen ohi, ilman että löytää itsensä kojusta tai myymälästä, istutettuna penkille mukillinen teetä kourassa. (Hyvin jännittäväää kitkerän makuista punaista teetä, joka kohteliaisuussyistä piti tietysti aina juoda, onneksi oli sokeria.)
Yhdestäkään myymälästä ei taidettu päästä pois jotakin ostamatta, se tuputtamisen määrä oli melkoista. Hinnoista olisi aina pitänyt tinkiä jotakin 50 - 70 % pois, mutta me oltiin ihan höyniä, vasta viimeisinä päivinä alettiin vähän ymmärtää kaupanteon päälle. Meitä sitä paitsi huijattiin ainakin parfyymin ostossa, pullot pitävät sisällään kyllä hyvän tuoksuista, mutta todella rasvaista nestettä. Kuultiinkin jälkikäteen, että siellä osa kauppiaista lantraa oikeaa parfyymiä ruokaöljyllä. Kiva... Ja tuntui että missään ei saanut rauhassa katsella ja itse tutkia, vaan sekunnissa oltiin tyrkyttämässä. Se oli vähän tylsää.
Mutta, reissu oli silti mahtava, ja superrentouttava. Vuoden vaihteesta jäi ilotulitteet väliin, eikä siellä etelän lämmössä muutenkaan osannut ottaa tosissaan vuodenvaihdetta. Saas nähdä, missä ensi vuonna! Lisäksi pyramidit jäivät toistaiseksi näkemättä...ne, sekä mahtava merenalaismaailma ovat kyllä syitä palata joskus ehkä takaisin, kunhan kaikki muut maailman kolkat on ensin koluttu :) Mutta kyllä vaan oli aika mykistävää ajaa bussilla aamuviideltä keskellä ihka oikeaa aavikkoa, ja seurata kuinka aurinko kipuaa taivaalla korkeammalle....ah!
Sitten olikin paluun aika tänne Suomeen, ja aste-erot heiluivat siinä noin 60 celsiuksessa. Käsittämätöntä. Nyt pitäisi jaksaa taas aurinkoenergialla.
-----
Ja jos aurinkoenergiaa ei ole saatavilla, tässä käsittämättömän hieno dokumentti arkistojen kätköistä. Kyllä kotona on aina kaikki paremmin:
Hattula i fem minuter (2005)
Nauttikaa...
