Viikkoraportti, kesäinen sellainen.

Tässä poimintojani Helatorstaiviikosta (toi ei varmasti oo virallinen termi, mutta kaikkihan pitää aina linkittää erinäisiin kirkkopyhiin, eikö?)

Maanantai. Vapaapäivä. Nukuin pitkään, puuhastelin ja hyppäsin bussiin kohti Hämeenlinnaa. Ohjelmassa oli festarisuunnitteluja ja myöhemmin illalla minigolfia ja ravintolaruokaa. Linnanpuistossa oleilu aiheutti taas sen, että mä niin vahvasti haluaisin muutta Hämeenlinnaan. Hmm, katsellaan nyt, toisaalta tykkään nykyisestä kämpästäni, mutta sijainti ei ole aivan fantastisin. Ja se minigolf. Viimeksi oon pelannut vuonna 1998 kuudennen luokan luokkaretkellä Ahvenanmaalla. Ihan yhtä huono olin edelleen, tosin pari kertaa kävi naurettava tuuri. Ehkä kerran vuosikymmenessä siis, vuotta 2019 odotellessa...

Tiistai. Kaaospäivä ja ahdistuspäivä. Täysin töihin liittyen. Välillä pieni ihminen ajattelee, pitäisikö palata koulun penkille, niin ei oikeat haasteet mua koskettaisi. Mulle väläyteltiin paljon isompia vastuita ja paljon enemmän toimistossa istumista. Ei kiitos. Tähänkin voitais palata aikaisintaan vuonna 2019...

Keskiviikko. Talviturkin kastamispäivä. Monella tavalla kostea illanvietto. Saunan ohessa tämä tyttö kävi järvessä, jopa kaksi kertaa! Kaverini aina naureskelee mun käyttämää termiä "talviturkin kastaminen". Eikös se olisi ennemminkin heittäminen? Kuulostaa siltä, että mulla on päällä painava kelsiturkki, jota kostutan jotenkin huljuttamalla sen hihaa vähän purossa, mutta kuljen silti edelleen märkä turkki päällä. No, kastamista tai heittämistä, siellä se Lepaan virrassa nyt kelluu, ja mä olen päässyt eroon turkistani! Ilta jatkui pitkään ja iloisesti, alkoholilla oli osuutta asiaan.

Torstai. Hupailupäivä. Spontaani poistuminen kohti Helsinkiä ja kivoja kavereita. Edellisillan vaikutusten alaisena pikavuoro vei mut kohteeseen, jossa sitten kohentelin oloani päivän mittaan. Eksyttiin vahingossa Senaatintorille johonkin kirkolliseen lähetystyön tms. juhlatapahtumaan. Koettiin, että se korkkasi meidän festarikauden sitten, vaikkei nyt varsinaisesti mikään rokkifestari ollutkaan :) Päivän aikana käytiin syväluotaava keskustelu siitä, miksi aikuiset eivät juokse niinkuin lapset. Eikö olisi piristävää, jos ihmiset vaan ryntäilisivät innostuneena paikasta toiseen? Jos aikuinen juoksee, se on joko a, varastanut jotakin tai b, myöhässä kulkuneuvosta. Urheilijat on tietysti oma lukunsa. Kävimme myös leffassa katsomassa Lukija-elokuvan, tykkäsin.

Perjantai. Kiva, mutta kiirepäivä. Pyöräretki kaverin kanssa, josta olisi nauttinut enemmän, jos ei olisi pitänyt tuijottaa kelloa. Piti hoitaa rokkiyhdistyslupa-asialappusia ajoissa postiin, säätää kaikenlaista käsittämätöntä, ja mennä ajoissa vielä töihinkin. Mukavaa oli kuitenkin, kuten lähtökohtaisesti aina, jos lähdetään töihin makuupussin kanssa. Yöhengailua, ruoanlaittoa, leffaa (Little Miss Sunshine, jonka oon nähnyt ainakin kymmenen kertaa, jaksaa aina naurattaa ihan yhtä paljon) ja kaikenlaista kivaa.

Lauantai. Ylihinnoiteltu hauskuuspäivä. Tomaatteja tomaatteja -stand up komediafestari kutsui, ja innoissamme menimme sinne. *seuraa kriittinen palaute* Homma ei kuitenkaan oikein pelittänyt. Ensinnäkin, luulin ja uskoin ostaneeni liput alakatsomoon, kun käytännössä meidät ohjattiin jonnekin viheliäiselle takaparvelle, jonne ei saanut viedä edes juomia. Ystäväni, joka istui meitä paremmalla paikalla, oli maksanut omasta lipustaan vähemmän kuin me. Ja lisäksi...ne esiintyjät ei naurattaneet yhtään niin paljon, kuin nimet lupasivat. Hei koomikot, keksikää pliis uusia vitsejä ohjelmistoonne! Tai sitten mä käyn ihan liian usein kuuntelemassa niitten juttuja. Mutta Ilari Johansson oli hyvä, pisteet sille. Hauskinta oikeastaan oli ehkä kuunnella katsomossa olevien ihmisten erilaisia nauruja...röhöttämisiä, kikatuksia tai hitaasti syttyviä ja matalia murahdusversioita.

Sunnuntai. Kesäilypäivä. Tänään on ollut tähän mennessä aivan ihana päivä! Nukuin puoleen päivään asti univelkani pois, ja isuin aamupalapöydässä takapihallani. Pyysin kavereita kylään, ja pidettiin jädepiknik samaisessa sijainnissa. Aurinkoa, iloa...pyöräilimme vielä satamakahvilaan syömään epäterveellisiä hampurilaisia. Lisäksi juuri äsken ostin tiketistä kolmen päivän lipun elokuiselle Flow-festivaalille. (Jo aiemmin viikolla otin haltuun Ilosaaren.) Niiiiiiiiin kesäfiilikset! Illemmalla vielä luvassa viimeinen teatteriesitys, sitten on sekin paketissa.

Kesä saa niin jo alkaa!

Flunssa ja eurovaalit

Kevätflunssa! Mikä ihana ilmiö.

Tuossa tiistain paikkeilla se ensimmäisen kerran antoi merkkejä olemassaolostaan lupaavalla kurkkukivulla, josta parissa päivässä se muotoutui toimivaksi lima-automaatiksi. Kylmä pohjoistuuli, joka koko viikon on enemmän ja vähemmän puhkunut, ei ehkä ollut ainakaan avuksi kaikkien ulkoaktiviteettien aikana. (Esimerkkejä: festarikokous puistossa värjötellen, aamupäivän mittainen seikkailusuunnittelu metsässä, ja eilisiltainen nuorisotalokauden päättäjäinen pihaleikein ja grillailuin). Ei pipoa, ei hanskoja. Mä oon niin happimyrkytetty ja kylmetetty!

Kunnon työntekijähän sairastaa viikonloppuna, joten tänään lauantaina mä istun viltin alla juoden kuumaa mehua, ja syöden jogurttirusinoita (täysin aliarvioitu ja unohdettu herkku, näihinhän jää koukkuun!). Tosin nauttisin syömisestäkin enemmän, mikäli mulla olisi makuaisti.

Tässä kipeilytilassa on täysin luvallista jäädä sisälle, vaikka ulkona aurinko paistaakin (tosin edelleen on luultavasti ihan yhtä tuulista). Kerrankin mulla on täysi oikeutus tähän vetelehtimiseen ja tietokoneella lojuiluun. Sitä paitsi, oon käyttänyt aikaani hyväksi tutustumalla netin eri vaalikoneisiin. Parhaaksi havaitsin teineille suunnatun IRC-gallerian vaalikoneen (väitä ite tosissasi, että hesarin tosi hankalasti muotoiltu vaalikone olis parempi!). Ja kuulunhan mä tavallaan kohderyhmään?

Tulosten perusteella mun ajatusmaailmani on Top 5 järjestyksessä Vihreän liiton, Vasemmistoliiton, SKP:n, Suomen Senioripuolueen ja Köyhien Asialla -puolueen riveissä. Joopa joo, pientä porvaria ei tässä tytössä lymyä...

Mä muistan, että ensimmäiset vaalit, joihin mä olin äänioikeutettu, oli juurikin eurovaalit vuonna 2004. Motivaatio äänestämiseen oli ihan vain ja ainoastaan siinä, että "jee, mä saan äänestää!". Tällä kertaa yritän ehkä jopa miettiä vähän ehdokastani. Mutta oli kyse sitten mun flunssan hidastamasta ajattelustani, tai ihan vaan aidosti siitä, että ne kysymykset oli tosi vaikeita, niin tiukkaa teki miettiä kunnolla vastauksia.

Äh, mä lakkaan rasittamasta mun aivojani, ja jatkan mun toisen harrastukseni parissa. Ugly Bettyn kolmoskausi nettitv:n kautta jatkukoon. Mut eka mä niistän ja aivastan. Niisk. Pitää myöskin kerätä vähän voimia, illalla on kuitenkin vuoden tärkein hetki, eli Euroviisut. Viisut tai vaalit, yks sana sinne tai tänne...

Palikan vuosipäivä

Tajusinpa tuossa juuri, että tänään 12.5. olen ollut tarkalleen vuoden nykyisessä työpaikassani. Kokonaisen vuoden! En oikein tiedä, pitäisikö tässä ahdistua, vai ilahtua.

Aiemmin elämä on ollut selkeä jatkumo erilaisia toisistaan irrallisia palikoita. Tietty määrä kouluja, opiskeluja, ulkomaita...yhdistävänä tekijänä ennalta tiedossa ollut päättymispäivä. Tällä hetkellä olen palikassa, jonka loppupäätä en tiedä. Tämä on oikeastaan ihan ensimmäinen sellainen palikka.

Toisaalta on kivaa, että on pysyvyyttä. Ei tarvitse kantaa huolta elämästä kesän jälkeen tai ensi vuonna. Aika vapaasti voi siis suunnitella myös omia vapaa-ajan menemisiä, kesälomia ja vaikka mitä. Se on hienoa ja helppoa.

Kuitenkin pelottaa, että jos yksi vuosi on kulunut näin nopeasti, kuinka kovaa mennään seuraavat viisi vuotta? Mitä jos mä huomaan olevani edelleen tasan tässä? Kaverit suunnittelee jo seuraavia kouluja ja opintoja, kun nykyiset rupeamansa juuri ovat saamassa pakettiin. Pitäisköhän munkin?

Äh....ei ois pitänyt kiinnittää huomiota tähän päivämäärään. Voihan palikka.

Levi. Tärkeimmät.

Lomaviikko takana! Lyhyesti sanottuna viikko Levillä mahtavan tiimin mukana oli täyttä riemua, urheilua ja rentoilua. Koska pidän listausformaatista, palastelen kohokohtia tähän:


Basso, Jäke, Mr Tuff ja Hannu. Pehmoeläinystävämme, jotka seikkailivat mukana menossa, niin rinteessä kuin after skissakin.


Club de Ski. Ruma 80-lukua henkivä sporttireppu, jonka viime syksynä kahden matkakumppanini kanssa löysimme hämeenlinnalaiselta kirppikseltä, ja päätimme sisällyttää repun oitis tulevaan Levin matkaamme. Idea oli siis se, että jokaisena päivänä jollakin seitsemästä matkalaisesta piti olla reppu jatkuvasti mukanaan. Reppu piti sisällään pienen vapaavalintaisen juomapullon ja herkun, saippuakuplapullon, ynnä muuta sälää. Mikäli jotakin repusta käytti, se tuli täyttää seuraavaa henkilöä varten.


Hiihtoretki. Yhtenä päivänä lähdin hiihtotraumaisen ystäväni kanssa kokeilemaan ihan vanhan liiton murtsikkaa. Epäluulo oli jonkin verran korkealla, sää kun lämpeni päivä päivältä. Päätimme kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Matkassa oli monenlaisia mutkia, kuten vuokrasuksen siteen hajoaminen (havainto tehtiin vasta, kun vuokraamolta oli hypätty skibussiin ja vartin matkan päähän ladun alkuun. Opetus: testaa varusteet VÄLITTÖMÄSTI), sekä paikoittainen lumen täydellinen puuttuminen. Suksien kantaminen muodostuikin isoksi osaksi urheilusuoritusta.


Kalsari-look. On kivaa olla kokonainen viikko lomalla omasta ulkonäöstään. Kun päivän kulku sisältää lähinnä mäessä pelmaamista ja sitten saunomista, on olotila aina aika lailla hikinen. Violetti urheilukerrasto ja kulahtanut t-paita oli lyömätön yhdistelmä mökillä hengaillessa. Ehkä parina iltana yritettiin taikoa itsestämme ihmisen näköisiä uloslähtöä varten, mutta muutoin olo oli aika ruma. Se oli kivaa.


Lapset mäessä. Ne pikkutalliaiset, jotka hädin tuskin osaavat kävellä, vetelivät kypärä päässä ja sukset jalassa luotisuoria mäkeä alas. Välillä lapsukaisen katse saattoi kiinnittyä johonkin ihan muualle, mutta suunta oli aina suoraan alaspäin, turhaan mutkittelemalla. Minkäköhän ikäisenä se itsesuojeluvaisto kehittyykään?


Munkit. Vapun kunniaksi teimme luonnollisesti munkkeja mukanani tuoman siman kaveriksi. Opimme sen, että siinä missä simalle käyminen on vain hyväksi, munkkitaikinalle se on pahaksi. Taikina oli muutamia tunteja valmiina, ennen kuin itse leipominen alkoi. Maku olikin sitten sen mukainen. Onneks sokeroidut kuoret maistui ihan hyvältä.


Pupu 1. Jo toistamiseen varasimme saman Pupu 1 -nimisen mökin itsellemme. Mökki on matala, ankean näköinen ja vain vaatimattomasti varusteltu kelomökki, jonka ympärille on rakennettu kymmenittäin komeilevia alppitaloja. Luimme suruksemme, että rakkaan mökkimme tilalle kaavaillaan jo hienompia majoitteita. Epäreilua ja ihan vaan tosi väärin!!! Jospa vielä ensi keväänä olisi Pupu 1 kuitenkin pystyssä?


Naamarit. Vapun kunniaksi leikkelimme kuvalehdistä todella pelottavia naamoja itsellemme. (Pirkka-niksi: kosmetiikkamainosten lärvät on usein juuri omien kasvojesi kokoisia, miksipä et hyödyntäisi tätä havaintoa?) Horror-teema jatkui mm. Spotifysta soitettujen kauhuleffatunnareiden merkeissä. Painajainen Elm Streetillä -tunnus on muuten to-del-la pelottava....


Snow dance. Vanhat, mulle viidennellä luokalla käytettynä ostetut laskettelusukseni pistettiin viimein kiertoon. Hyvin ne valkoisen vaaleanpunaiset (ruman repun kanssa erityisen retrot) kakkosneloset mua jo olivat palvelleetkin, ja oli aika sanoa hyvästit. Ostin tilalle vuokraamosta yhtä lailla jo käytetyt, mutta noin 20 vuotta uudemman malliset sukset ja monot. Hyvät kaupat tein. Laskettelu muutenkin yleisesti ottaen sujui aika hyvällä flow'lla, mitä nyt pahimpina mössölumihetkinä toivoi vain olevansa jossakin muualla. Onneksi sitä ei tapahtunut usein.


Vedenalaiset kuvat. Mukana oli matkanjohtajamme monitoimikamera, jolla saa kuvia myös veden alla. Siispä ensimmäisen päivän kylpyläretki muotoutui erinomaiseksi paikaksi harjoitella veden alla hymyilemistä.


Yöjuna. Tuli tutuksi ensimmäisiä kertoja, ja hyvin se uni maistui, sekä mennen, että tullen. Järkyttävää, kuinka lyhyessä ajassa sitä ehtii levittää tavaransa pieneen hyttiin, ja sitten kukonlaulun aikaan, kun pitää junasta nousta, on edessä järjetön säätäminen kimpsujen ja kampsujen keräämisessä.

---

PS. Uljas alkuperäinen tarkoitukseni oli jokaiselle aakkoselle keksiä tarina liittyen Leviin. Laiskuus iski. Jennin aakkostossa onkin vain 11 kirjainta. Ainoa vokaali on yy.


Joka tapauksessa, veikeä kiitos puputiimille vuosimallia 2009. Kivempaa ja täydellisempää (kaikesta huolimatta, ja juuri sen ansiosta) ei juuri olisi voinut olla! Ensi kevättä odotellessa...