Siitä tietää, että päivittää aika harvoin blogiaan...

...kun pitää ihan hetki muistella, mikä tän sivun nimi olikaan. No huh huh! Edellinen merkintä on näemmä noin kymmenen kuukauden takaa, melkoista! Lukaisin juuri edellisen kirjoituksen, ja tuli tosi outo fiilis. Johtuneeko siitä, että juuri puolisen tuntia sitten katsoin dvd:ltä Aikamatkustajan vaimon, jossa hypitän ajassa ees taas? (Tänä syksynä olen katsonut myös toisen vähän samaan teemaan liittyvän Benjamin Buttonin uskomattoman elämän, en oikein tiedä kummasta tykkäsin enemmän.) Tosin aika köyhä tapa matkustaa ajassa on tämä, olla päivittämättä blogia. Mutta mietitään nyt vaikka sitä sitten.

Itse asiassa netistä bongasin aiheeseen liittyen aika jänskän sivun jossa voi lähettää itselleen sähköpostia esimerkiksi viiden vuoden päähän. Marraskuussa 2015 mulle pitäisi sitten gmailiin tupsahtaa postia himpun verran alle 25-vuotiaalta Jenniltä. Onpa erikoista.

Samanlaista, mutta vähemmän teknistä tulevaisuuspostia harrastettiin syksyllä 2004, kun aloitin Mikkelissä yhteisöpedagogiopinnot. Taisi olla ihan ekalla kouluviikolla, kun kirjoitettiin jokainen itsellemme kirje, jotka sitten saatiin kouraan tutkintotodistuksen mukana jouluna 2007.

Mutta se kirje oli kyllä aika moinen pettymys. Mä olin 19-vuotiaana jorissut jotain tyhjänpäiväistä tilannetunnelmointia siitä, että onpas jänniä uusia ihmisiä ja jännä uusi kaupunki. Nyt yritin panostaa vähän enemmän tuohon mun viiden vuoden päästä saapuvaan sähköpostikirjeeseen...saa nähdä miten hieman alle kolmekymppinen minä siitä tykkää sitten. Ehkä kauheinta olisi, jos kaikki asiat olis samoin kuin nyt...

-----

En tiedä, miksi ei blogin pitäminen ole kiinnostanut. Nykyään en myöskään päiväkirjaan tartu kuin muutaman kuukauden välein. Onko niin, että facebookin parin rivin mittaiset statuspäivitykset kertoo elämästä ihan tarpeeksi? Tiede-lehdessä tosin oli tutkimus siitä, että ne ihmiset, jotka päivittää naamakirjaan liian yhdentekeviä päivityksiä ("pesin pyykit" "voisin käydä lenkillä" "ostaisinko kaupasta maitoa"), menettävät facebookystäviään. Ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta niin tyhjänpäiväiset asiat. Kuinkakohan usein mä olen langennut siihen?

Otetaanpa otos. Kopioin tähän viisi viimeisintä facebookpäivitystä, ne saavat puhua puolestaan mun elämästäni:

Laittoi joulutapahtuman pakettiin. Nyt soi joululaulut (Jari Sillanpään äänellä, koska se oli ainoa joulu-cd) päässä ja uudet hienot askartelut koristaa kotia. Eikä haittaa, että oli lauantaina töissä, koska se tekee joulomasta päivän verran pidemmän :) (5 tuntia sitten)

Tuotaaa...mites tää pikaliima tarkalleen ottaen lähteekään mun sormista? (eilen 19:17)

Parlamentti! Ja huomenna pikkujouluillaan iltaohjaajien kera. Ei lainkaan huonoja illanviettoja lähimaisemissa :) (keskiviikko 16:46)

Tuli takassa, glögi odottamassa, vieraita kohta tulossa, Intian suurlähetystön viisumihakemus työn alla :) (29. marraskuuta 17:11)

Varsin juhlava viikonloppu: yhdet neljännesvuosisatasynttärit, ja yhden pikkusankarin ristiäiset :) (27. marraskuuta 11:14)

-----