Joulun päätteeksi kettukarkkeja ja kameleita

Joulu on lusittu tältä vuodelta. Vaikka sitä tunnelmaa fiilistelin edellisessä tekstissäni, on taas silti rentouttavaa, että joulun suorittaminen on ohi tältä vuodelta. Lanttulaatikko jo konvehdit tulee jo kurkusta ylös, ja keskinkertaisen mitäänsanomattomia tv-elokuvia on tullut katsottua luvattoman paljon.

Aattoiltana hautuumaalla sentään löytyi se oikea kaunis tunnelma, samaten kotimatkalla pimeää lumista hiekkatietä kävellessä ja kirkasta tähtitaivasta tuijotellessa. Taisin olla vähän liiankin fiiliksissä, kun en katsonut jalkoihini ollenkaan, ja seurauksena muksahdin somasti ojaan. Polveen onkin syntynyt tämän joulun ihmeen muistoksi kaunis mustelma.

Eilen illalla karkoitettiin joulukooma kaverin intia-henkisillä tupaantuliaishipoilla, joulusta ei ollut enää tietoakaan, paitsi konvehtitarjoiluiden muodossa. Kyllä kettukarkit silti vaan vie aina voiton, vaikka sokerisia ovatkin. Joskin ajatusleikki raa'asta ketunlihasta läskireunuksilla (no vähän niinkuin joulukinkussakin) ei ole hirveän viehättävä. Nams.

Tänään ei ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa on sitten pitänyt ottaa jo uusia haasteita vastaan. Aamuyöllä 2:35 lähtee pikavuorobussi lentokentälle, ja Egypti kutsuu. Pakkaaminen on ollut vähintäänkin hidasta, hajanaista ja tuskallista. Onneksi olo on jo kohentunut....ja mieliala kohenee kokoajan, pian jo olen siellä muumioiden ja faaraoiden kanssa leikkimässä! Ja eikös ne itämaan tietäjätkin kameleineen ole jostain sieltä huudeilta? Tää reissu on siis ajankohdallisesti varsin pätevä.

Harmi vaan, kun nyt sitä mustelmaa ei voi peittää talvikalsareiden alle.

PakkasLomaYstäviäJee!

Nyt on syyskauden työssä raataminen ohi, Hip hei! Tänään tule joukkio ihania ystäviä pitkästä aikaa kylään. Se, että joku asuu esimerkiksi tunnin junamatkan päässä, ei silti tarkoita että välttämättä näkisi usein. Kesällä sitä on jotenkin aktiivisempi liikkumaan, näin talven pimeillä jokainen mönkii vain omaan pesäänsä ja pitää yhteyksiä lähinnä naamakirjan kautta.

Jo nyt koen, että konvehteja on näköpiirissäni liikaa. Lisäksi olen syönyt jo kaksi joulupäivällistä, sekä lukuisia muita pikkujouluherkkuja. Mutta fiilikset ovat katossa. Ulkona on pakkasta -19 astetta, ja ikkunan läpi katsottu maailma on kuorrutettu huurteella. Haluaisin tehdä jäälyhdyn, mutta mulla ei ole tarkoitukseen sopivaa peltiämpäriä. Muovinen taitaisi vaan hajota. Kuulemma maitotölkkiinkin vois tehdä jäälyhdyn, ehkä kokeilen...

Nyt on hyvä päivä. Hyvää enteili sekin, kun eilen illalla saunailtamista palattuani huomasin hukanneeni toisen korviksen. Aamupostia hakiessani löysinkin sen etuoveltani. Tästä tulee hyvä loma!

Riemun raikkahin aika

Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä...Tässä joululistaa kaikille tontuille.

Jouluvalot. Aargh! Asia josta ei voi vain angstata liikaa. Naapuri on viritellyt aivan järkyttäviä valoletkuja sun muita rumiluksia pimeyteen hohtamaan, uusimpana tulokkaana lumiukon mallinen iso värikäs valoinstallaatio. Myöskin läheisen rakennustyömaan lipputankoon viritetty sininen vilkkuvalo jaksaa itkettää joka päivä. Tule joulu herttainen.

No en mä itsekään mikään lampunkeksijä ole jouluvalojen kanssa näköjään. Eilen hyhmäisessä itsenäisyyspäivän nollakelissä varmaan tunnin virittelin takapihan aitalaudoitukseen valosarjaa, ja kun urakka viimein oli ohi, kylmissäni ja nälkäisenä huomasin, että valot eivät pala. Joulumieli ei ollut kovin korkealla. Puuh! (Myöhemmin tosin opin, että olohuoneeni ovenpielessä olevat eimihinkäänvaikuttavat valokatkaisijat ovatkin ulkopistorasiaa varten. Ja kas, valo syttyi. Aina oppii uutta.)

Lahjapaperit ja joulukortit. Mä pyrin siihen, että kierrätän joulupaperit ainakin vielä toiseen kertaan, jottei tarvitse joulupaperiroskaa hirveästi kasvattaa. Mutta missä menee raja, että papereita kehtaa kierrättää? Kaivoin viime joululta jemmattuja papereita, ja ainakin osa näytti siltä, että olin rutistanut niistä ruttupalloja. Päädyin sopuratkaisuun. Ostin pitkin hampain kaupasta yhden uuden rullan paperia. Jos siis saat minulta hieman ruttuisen joulupaketin, se tarkoittaa, että olet henkilö, jonka seurassa voin olla oma viimeistelemätön itseni. Uutuuttaan kiiltävä paperi menee niihin muutamiin ns. "edustuspaketteihin". Ja osa ruttupaperista kivasti päätyi jo joulukorttien somisteeksi...

Joulukalenteri. Vaikka mä koen monella tapaa olevani lapsenmielinen ihminen (ja näin minulle on moneen otteeseen myös sanottu) ei joulukalenteri tänä vuonna ole voinut mua enää oikeastaan vähempää kiinnostaa. Jopa Huvudstadsbladetin vuosittain mulle lähettämä astetta särmikkäämpi kalenteri unohtuu päivittäin, ja avaan luukkuja velvollisuudentuntoisesti parin päivän viiveellä. Ehkä mun täytyy pitää taukoa joulukalentereista, ja löytää ne joskus uudelleen.

Joulumainoksista sun muusta hömpästä en lähde edes puhumaan....onneksi ne ei hirveesti mua kosketa, kun postilaatikko kieltää mainokset ja telkkarikin puuttuu. Pakko tuonne kaupungille kyllä silti vielä jotain on mennä ostelemaan, ja siellä se hypetys viimeistään lentää silmille. Voisko joulu olla ilman hysteriaa, kiitos?

Mutta on tää kaikki kivaakin. Ekat joulutortut on jo syöty, ja kuola valuu vieläkin. Pikkujouluja pukkaa riittämiin, ja Spotifysta on hauska kaivaa mitä ihmeellisempiä joulukappaleversiointeja tunnelmamusiikiksi. Plus mä vaan niin tykkään askartelusta. Glitter on kiellettyä juhlavaatteissa, kampauksissa ja jouluvaloissa, mutta perusteltua jouluaskarteluissa. Piste.