Joulu on lusittu tältä vuodelta. Vaikka sitä tunnelmaa fiilistelin edellisessä tekstissäni, on taas silti rentouttavaa, että joulun suorittaminen on ohi tältä vuodelta. Lanttulaatikko jo konvehdit tulee jo kurkusta ylös, ja keskinkertaisen mitäänsanomattomia tv-elokuvia on tullut katsottua luvattoman paljon.
Aattoiltana hautuumaalla sentään löytyi se oikea kaunis tunnelma, samaten kotimatkalla pimeää lumista hiekkatietä kävellessä ja kirkasta tähtitaivasta tuijotellessa. Taisin olla vähän liiankin fiiliksissä, kun en katsonut jalkoihini ollenkaan, ja seurauksena muksahdin somasti ojaan. Polveen onkin syntynyt tämän joulun ihmeen muistoksi kaunis mustelma.
Eilen illalla karkoitettiin joulukooma kaverin intia-henkisillä tupaantuliaishipoilla, joulusta ei ollut enää tietoakaan, paitsi konvehtitarjoiluiden muodossa. Kyllä kettukarkit silti vaan vie aina voiton, vaikka sokerisia ovatkin. Joskin ajatusleikki raa'asta ketunlihasta läskireunuksilla (no vähän niinkuin joulukinkussakin) ei ole hirveän viehättävä. Nams.
Tänään ei ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa on sitten pitänyt ottaa jo uusia haasteita vastaan. Aamuyöllä 2:35 lähtee pikavuorobussi lentokentälle, ja Egypti kutsuu. Pakkaaminen on ollut vähintäänkin hidasta, hajanaista ja tuskallista. Onneksi olo on jo kohentunut....ja mieliala kohenee kokoajan, pian jo olen siellä muumioiden ja faaraoiden kanssa leikkimässä! Ja eikös ne itämaan tietäjätkin kameleineen ole jostain sieltä huudeilta? Tää reissu on siis ajankohdallisesti varsin pätevä.
Harmi vaan, kun nyt sitä mustelmaa ei voi peittää talvikalsareiden alle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti