Riemun raikkahin aika

Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä...Tässä joululistaa kaikille tontuille.

Jouluvalot. Aargh! Asia josta ei voi vain angstata liikaa. Naapuri on viritellyt aivan järkyttäviä valoletkuja sun muita rumiluksia pimeyteen hohtamaan, uusimpana tulokkaana lumiukon mallinen iso värikäs valoinstallaatio. Myöskin läheisen rakennustyömaan lipputankoon viritetty sininen vilkkuvalo jaksaa itkettää joka päivä. Tule joulu herttainen.

No en mä itsekään mikään lampunkeksijä ole jouluvalojen kanssa näköjään. Eilen hyhmäisessä itsenäisyyspäivän nollakelissä varmaan tunnin virittelin takapihan aitalaudoitukseen valosarjaa, ja kun urakka viimein oli ohi, kylmissäni ja nälkäisenä huomasin, että valot eivät pala. Joulumieli ei ollut kovin korkealla. Puuh! (Myöhemmin tosin opin, että olohuoneeni ovenpielessä olevat eimihinkäänvaikuttavat valokatkaisijat ovatkin ulkopistorasiaa varten. Ja kas, valo syttyi. Aina oppii uutta.)

Lahjapaperit ja joulukortit. Mä pyrin siihen, että kierrätän joulupaperit ainakin vielä toiseen kertaan, jottei tarvitse joulupaperiroskaa hirveästi kasvattaa. Mutta missä menee raja, että papereita kehtaa kierrättää? Kaivoin viime joululta jemmattuja papereita, ja ainakin osa näytti siltä, että olin rutistanut niistä ruttupalloja. Päädyin sopuratkaisuun. Ostin pitkin hampain kaupasta yhden uuden rullan paperia. Jos siis saat minulta hieman ruttuisen joulupaketin, se tarkoittaa, että olet henkilö, jonka seurassa voin olla oma viimeistelemätön itseni. Uutuuttaan kiiltävä paperi menee niihin muutamiin ns. "edustuspaketteihin". Ja osa ruttupaperista kivasti päätyi jo joulukorttien somisteeksi...

Joulukalenteri. Vaikka mä koen monella tapaa olevani lapsenmielinen ihminen (ja näin minulle on moneen otteeseen myös sanottu) ei joulukalenteri tänä vuonna ole voinut mua enää oikeastaan vähempää kiinnostaa. Jopa Huvudstadsbladetin vuosittain mulle lähettämä astetta särmikkäämpi kalenteri unohtuu päivittäin, ja avaan luukkuja velvollisuudentuntoisesti parin päivän viiveellä. Ehkä mun täytyy pitää taukoa joulukalentereista, ja löytää ne joskus uudelleen.

Joulumainoksista sun muusta hömpästä en lähde edes puhumaan....onneksi ne ei hirveesti mua kosketa, kun postilaatikko kieltää mainokset ja telkkarikin puuttuu. Pakko tuonne kaupungille kyllä silti vielä jotain on mennä ostelemaan, ja siellä se hypetys viimeistään lentää silmille. Voisko joulu olla ilman hysteriaa, kiitos?

Mutta on tää kaikki kivaakin. Ekat joulutortut on jo syöty, ja kuola valuu vieläkin. Pikkujouluja pukkaa riittämiin, ja Spotifysta on hauska kaivaa mitä ihmeellisempiä joulukappaleversiointeja tunnelmamusiikiksi. Plus mä vaan niin tykkään askartelusta. Glitter on kiellettyä juhlavaatteissa, kampauksissa ja jouluvaloissa, mutta perusteltua jouluaskarteluissa. Piste.