23. marraskuuta 2009

Onnistumisen kokemuksia

Siitä huolimatta, että Suomen "talvi" pistää parastaan kaikennielevällä pimeydellä ja sumuisuudella, on viime aikoina elo ollut oikeastaan aika mukavaa. Lieneekö syynä d-vitamiinit, joita viimein äitini massiivisesta painostuksesta ryhdyin napsimaan. Vaikka sitten niin.

Olin viikonloppuna kotonakotona käymässä, ja äiti työnsi mulle kutimet käteen. Kaulaliina oli tavoite. Hetken löi ihan tyhjää. Mä olen viimeksi ala-asteella tehnyt käsitöitä, jotain epämääräistä ehkä tässä välissä yrittänyt pakertaa, siitäkin kerrasta kuitenkin on jo useampia vuosia. Hetken kun aivonystyröitään ja lihasmuistia viritteli, löytyivät oikeat otteet ja puikot alkoivat laulaa, aluksi melko nihkeästi ja hapuillen tosin. Mä olin silti ihan fiiliksissä. "Jee, osaan luoda silmukoita ja neuloa oikein!" Jälki ei ehkä ollut ihan Suuri Käsityölehti -tasoa, mutta mä olin aidosti ylpeä itsestäni. Vielä mä joskus innostun oikein kunnolla, varokaa...

Mutta tänään vasta hieno hetki olikin. Egyptin reissuun, elämäni ensimmäiseen rantalomaan on enää himpun päälle kuukausi, ja päätin jokin aika sitten, että uudet bikinit on saatava. Uikkareiden osto on aina ollut henkilökohtainen matka alimpaan helvettiin, joten en ollut pikku projektistani varsinaisesti innoissani. Kunnes päätin sitten, että menen ihan alusvaateliikkeeseen niistä ostamaan. Ensinnäkin marraskuu ei ole varsinaista rantahepeneiden sesonkiaikaa, eikä tavallisten vaatekauppojen bikinivalikoima ole tähänkään mennessä ikinä tuonut minulle muuta kuin karmeuksia peilissä, ja mukaan se vähiten hirveä versio.

Tänään sen sijaan sain kokeilla päälleni juuri mulle sopivan kokoisia ja mallisia aivan ihania bikinejä, kymmenen vaihtoehdon joukossa oli korkeintaan kaksi hutia. Eikä peilistä kurkistanut ollenkaan hirviöitä, vaikka niin pelkäsinkin. Mahtavaa! Mukaan lähtivät ihkut ananaskuosiset yksilöt ja hyvä mieli. Ei toki yksi ostosmatka ulkonäköäni muuttanut (vararengas on ihan saman kokoinen kyllä tuossa vyötäröllä), mutta pääsin irti elinikäisestä uikkariostostraumasta.

Suosittelen täten syysmasennuksen hoitoon kaikille lämpimästi neulomista ja bikinien ostoa, kiitos ja hei!

Egyptiä odotellessa....

2 kommenttia:

  1. Heei tän postauksen mukanahan ois EHDOTTOMASTI pitäny olla kuva susta niissä bikiineissä! Tai ainakin kuva niistä bikiineistä muuten vaan..

    VastaaPoista
  2. Mulla on tervettä itsesuojeluvaistoo kuitenkin sen verran,että en laita kuvaa itsestäni niissä biksuissa tänne :D yritin äsken googlettaa kuvaa niistä, mutta tokihan mä voin itse ottaa kuvan niistä kameralla. ah, teknologiaa! eli saamasi pitää salla.

    VastaaPoista