Yleissivistys katoaa

Sitähän sanotaan, että ihminen on fiksuimmillaan valkolakin juuri saatuaan. Mä alan uskoa aina vaan enemmän ja enemmän tuohon sanontaan. Pelasin muutama päivä sitten Trivial Pursuittia. Mun kohdalle sattui jokunen varmaan seiskaluokan bilsan tunnillakin opiskeltu knoppitieto. Oliko mulla niihin mitään vastauksia? Ei ollut. Nolotti oikein, kun en helppoihin kysymyksiin osannut vastata. Seurueessa oli vieläpä useampia opiskelijoita, niiltä vastauksia irtosi sujuvasti.

Mä olen tilannut jo parin kuukauden ajan itselleni Tiede-lehteä, ja se on mun mielestä ihan aidosti tosi hyvä ja mielenkiintoinen lehti (joitain avaruustekniikkahärpätyksiä lukuunottamatta). Aiemmin on tullu tilattua kaikenmaailman Trendejä sun muita hömppälehtiä. Nykyään mä selkeesti kaipaan Asiatekstiä elämääni. Mä pelkään, etten mä kohta enää tiedä mitään.

Vaikka opiskellessa ahdisti se pakotettu tiedon pänttääminen, mä jollain tavalla kaipaan sitä. Samaten kaipaa vaikkapa lukion historian tunteja, jotain missä pitää tosi paljon omaksua kiinnostavaa tietoa. Nyt kun on lähes kaksi vuotta amk:sta valmistumisesta, alkaa huomata aivojen rappeutumisen. Pelottavaa.

Tietysti mä oon oppinut vaikka mitä uusia taitoja työelämään siirtymisen jälkeen, mutta se kuuluisa yleissivistys tuntuu olevan lipumassa pois. Ei mua jotkut toisen asteen yhtälöiden kaavat harmita, mutta mihinkäs hittoon se Pähkinäsaaren rauhakin liittyi? Tuntuu, että menee hukkaan kaikki se työ ja tuska, jota eri tietojen omaksumiseen on joskus laitettu.