Levi. Tärkeimmät.

Lomaviikko takana! Lyhyesti sanottuna viikko Levillä mahtavan tiimin mukana oli täyttä riemua, urheilua ja rentoilua. Koska pidän listausformaatista, palastelen kohokohtia tähän:


Basso, Jäke, Mr Tuff ja Hannu. Pehmoeläinystävämme, jotka seikkailivat mukana menossa, niin rinteessä kuin after skissakin.


Club de Ski. Ruma 80-lukua henkivä sporttireppu, jonka viime syksynä kahden matkakumppanini kanssa löysimme hämeenlinnalaiselta kirppikseltä, ja päätimme sisällyttää repun oitis tulevaan Levin matkaamme. Idea oli siis se, että jokaisena päivänä jollakin seitsemästä matkalaisesta piti olla reppu jatkuvasti mukanaan. Reppu piti sisällään pienen vapaavalintaisen juomapullon ja herkun, saippuakuplapullon, ynnä muuta sälää. Mikäli jotakin repusta käytti, se tuli täyttää seuraavaa henkilöä varten.


Hiihtoretki. Yhtenä päivänä lähdin hiihtotraumaisen ystäväni kanssa kokeilemaan ihan vanhan liiton murtsikkaa. Epäluulo oli jonkin verran korkealla, sää kun lämpeni päivä päivältä. Päätimme kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Matkassa oli monenlaisia mutkia, kuten vuokrasuksen siteen hajoaminen (havainto tehtiin vasta, kun vuokraamolta oli hypätty skibussiin ja vartin matkan päähän ladun alkuun. Opetus: testaa varusteet VÄLITTÖMÄSTI), sekä paikoittainen lumen täydellinen puuttuminen. Suksien kantaminen muodostuikin isoksi osaksi urheilusuoritusta.


Kalsari-look. On kivaa olla kokonainen viikko lomalla omasta ulkonäöstään. Kun päivän kulku sisältää lähinnä mäessä pelmaamista ja sitten saunomista, on olotila aina aika lailla hikinen. Violetti urheilukerrasto ja kulahtanut t-paita oli lyömätön yhdistelmä mökillä hengaillessa. Ehkä parina iltana yritettiin taikoa itsestämme ihmisen näköisiä uloslähtöä varten, mutta muutoin olo oli aika ruma. Se oli kivaa.


Lapset mäessä. Ne pikkutalliaiset, jotka hädin tuskin osaavat kävellä, vetelivät kypärä päässä ja sukset jalassa luotisuoria mäkeä alas. Välillä lapsukaisen katse saattoi kiinnittyä johonkin ihan muualle, mutta suunta oli aina suoraan alaspäin, turhaan mutkittelemalla. Minkäköhän ikäisenä se itsesuojeluvaisto kehittyykään?


Munkit. Vapun kunniaksi teimme luonnollisesti munkkeja mukanani tuoman siman kaveriksi. Opimme sen, että siinä missä simalle käyminen on vain hyväksi, munkkitaikinalle se on pahaksi. Taikina oli muutamia tunteja valmiina, ennen kuin itse leipominen alkoi. Maku olikin sitten sen mukainen. Onneks sokeroidut kuoret maistui ihan hyvältä.


Pupu 1. Jo toistamiseen varasimme saman Pupu 1 -nimisen mökin itsellemme. Mökki on matala, ankean näköinen ja vain vaatimattomasti varusteltu kelomökki, jonka ympärille on rakennettu kymmenittäin komeilevia alppitaloja. Luimme suruksemme, että rakkaan mökkimme tilalle kaavaillaan jo hienompia majoitteita. Epäreilua ja ihan vaan tosi väärin!!! Jospa vielä ensi keväänä olisi Pupu 1 kuitenkin pystyssä?


Naamarit. Vapun kunniaksi leikkelimme kuvalehdistä todella pelottavia naamoja itsellemme. (Pirkka-niksi: kosmetiikkamainosten lärvät on usein juuri omien kasvojesi kokoisia, miksipä et hyödyntäisi tätä havaintoa?) Horror-teema jatkui mm. Spotifysta soitettujen kauhuleffatunnareiden merkeissä. Painajainen Elm Streetillä -tunnus on muuten to-del-la pelottava....


Snow dance. Vanhat, mulle viidennellä luokalla käytettynä ostetut laskettelusukseni pistettiin viimein kiertoon. Hyvin ne valkoisen vaaleanpunaiset (ruman repun kanssa erityisen retrot) kakkosneloset mua jo olivat palvelleetkin, ja oli aika sanoa hyvästit. Ostin tilalle vuokraamosta yhtä lailla jo käytetyt, mutta noin 20 vuotta uudemman malliset sukset ja monot. Hyvät kaupat tein. Laskettelu muutenkin yleisesti ottaen sujui aika hyvällä flow'lla, mitä nyt pahimpina mössölumihetkinä toivoi vain olevansa jossakin muualla. Onneksi sitä ei tapahtunut usein.


Vedenalaiset kuvat. Mukana oli matkanjohtajamme monitoimikamera, jolla saa kuvia myös veden alla. Siispä ensimmäisen päivän kylpyläretki muotoutui erinomaiseksi paikaksi harjoitella veden alla hymyilemistä.


Yöjuna. Tuli tutuksi ensimmäisiä kertoja, ja hyvin se uni maistui, sekä mennen, että tullen. Järkyttävää, kuinka lyhyessä ajassa sitä ehtii levittää tavaransa pieneen hyttiin, ja sitten kukonlaulun aikaan, kun pitää junasta nousta, on edessä järjetön säätäminen kimpsujen ja kampsujen keräämisessä.

---

PS. Uljas alkuperäinen tarkoitukseni oli jokaiselle aakkoselle keksiä tarina liittyen Leviin. Laiskuus iski. Jennin aakkostossa onkin vain 11 kirjainta. Ainoa vokaali on yy.


Joka tapauksessa, veikeä kiitos puputiimille vuosimallia 2009. Kivempaa ja täydellisempää (kaikesta huolimatta, ja juuri sen ansiosta) ei juuri olisi voinut olla! Ensi kevättä odotellessa...