26. huhtikuuta 2009

Ruumiillista ponnistelua

Lihaksiin sattuu. Aika paljon. Hartiat, käsivarret, selkä- ja vatsalihakset...noh, oikeastaan kaikki lihakset ovat nyt isosti läsnä mun mielessä, varsinkin jos vähänkin liikahdan. Kaikki tämä johtuu eilisistä pihatalkoista. Muistona on myös kauniisti palanut naama.

Eilenhän oli jokin ihmeen lämpöennätyspäivä, ja taloyhtiön pihatalkoita huhkittiinkin sitten nelisen tuntia aivan suorassa auringonpaisteessa. Mun homma oli meidän pihan leikkikentän (jota ei oo ikinä edes käytetty, kun taloyhtiössä ei yhtäkään mukeloa tähän mennessä ole asunut) ja ruokailupaikan (jota eilen ehkä ensimmäistä kertaa käytettiin, kun me siinä grillailtiin) alueen siistiminen. Käänsin siis neljän tunnin ajan maata, ja löysin pihapöydän alta mm. rikotun oluttölkin ja noin 40 cm korkeaksi ehtineen koivuntaimen. Muita jännittäviä löytöjä olivat kastemadot ja tupakantumpit. Lopputulos näytti aluksi perunapellolta, mutta hiekka-alueen tasauksen jälkeen piha on kuin uusi.

Jännä juttu, mutta oli tosi kivaa! Ja yleensäkin se, että naapureiden kanssa tehdään jotain yhdessä. Yleensähän se on pihamaalla vahingossa törmäämistä töistä tullessa tai roskapussia kiikuttaessa, ja epämääräinen, ehkä hieman vauvautunut moikkaus. Kyllä tällainen hikipäässä kiroileminen ja lopuksi grillaaminen kasvot hiekassa varmasti yhdistää.

Juuri nyt, kun ulkona on mahdollisesti yhtä lämmin sää kuin eilen, mä kaivelen yläkaappien perukoilta lasketteluhanskoja ja urheilukerrastoja. Rinkka on jo täpötäynnä, ja siellä on vasta kaikki vaatteet. Jo aiemmin mainittujen simalitrojen sijoittaminen kantamuksiin saattanee tuottaa jonkin sortin haasteita. Lisäksi mukaan lähtevät sukset, sauvat ja lumikengät.

Vaatii hieman mielikuvitusta nähdä itsensä lumikenkäilemässä tulevina päivinä, kun juuri nyt parantelen auringossa palanutta olkapäätäni (kertoo siis vaatekerroksen määrästä jotakin). Eiköhän se luonnistu aika kivasti kuitenkin.

Tällä hetkellä sää Levitunturin huipulla +2 astetta. Rinteitä auki 39 kappaletta, ja hiihtolatujakin kunnossa 230 kilometrin sivakoinnin verran. Että ensi viikolla mun muuten niin vähälle käytölle jääneet lihakset varmaan pääsee hyvään rääkkiin, ja happimyrkytyksenkin vaara voi olla. Hyi, terveellistä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti