Lomallaolon opettelua

Heräsin pitkästä aikaa päivään, jota ei oltu ennalta mitenkään ohjelmoitu. Se oli hämmentävä tunne. Nousin ylös päänsärkyisenä liian pitkistä yöunista (12 h), ja olin ihan hukassa. Jaa, mä voin siis ihan rauhassa nyt vaan keittää kahvit ja lukea uusinta Rumbaa? Ei tarvitse vahtia kelloa? Ja ei vai haittaa, jos lojuu pyjamassa vielä tunninkin päästä, niinkö?

Tuosta tietää, että tällä pienellä ihmisellä on taas ollut ihan liian kiire. En taida olla ainoa, joka on kuin puusta pudonnut pääsiäisen tuomien ylimääräisten vapaapäivien ansiosta, ainakin jos kaikkitietävään todellisuusfoorumiin, eli Facebookin statuspäivityksiin on uskomista. (Tänään kyseisen tietotoimiston mukaan myös tosi moni, minä mukaanlukien, on käyttänyt vapaa-aikansa siivoamalla. Nyt kiiltää koti, ainakin hetken.)

Onneksi tämä poikkeuksellinen vapaa-aika on vain väliaikainen olomuoto. Huomenna on työpäivä, joskin lyhyt sellainen. Illalla töiden jälkeen aiotaan kaverin kanssa mennä katsomaan pääsiäiskuvaelmaa kirkkoon...eli se niistä villeistä vuosista, kun pääsiäinen tarkoitti neljän päivän ryyppyputkea (no okei, henk. koht. en kyllä moiseen oo kyennyt, mutta käsi ylös: aika moni?).

Sunnuntaina kylläkin on ilkamointia takuuvarmasti luvassa, kun suuntaan Helsinkiin kavereiden tuplasynttäreille...bileet on nimetty mainiosti "Juhlat syystäkin", vastapainona taannoisille "Juhlat ilman erityistä syytä" -kemuille. Että on se ihan jees, kun näin pääsiäisenä on se vapaa maanantai kuitenkin. Eiköhän näihin vapaapäivien tunnelmiin päästä tämän alkukankeuden jälkeen ihan sujuvasti, ei huolta.

PS. Mä en ole vielä syönyt mun jokavuotista Mignon-suklaamunaani, mulle saa tuoda sellaisen ihan milloin vain!