Eilen oli aprillipäivä. Töissä mua oli muistettu pikku källillä; kaikki mun työhuoneen eri kaappien avaimet (joita on suunnilleen 6 erilaista) oli sekoitettu keskenään. Lisäksi mun kengät oli näppärästi laitettu roskikseen (ikävä kyllä aktiivinen siivooja oli jo vienyt roskat mennessään, mutta popot saatiin kyllä paikallistettua erinäisten vaiheiden jälkeen). Haa haa, se vasta oli jotakin se.
Aprillipäivä on kyllä hyvä keksintö. Tosin mä en ikinä oo se juoniva osapuoli, vaan ihan täysin se, jota jallitetaan. Ja joka kerta menen lankaan. Sen lisäks, että mä olen helposti huvitettava, mä olen myös helposti jekutettava. Liian hyväuskoinen taidan olla.
Mutta onhan se hyvä, että yhtenä päivänä vuodessa saa olla rehellisen vahingoniloinen lähimmäisilleen (sillä onhan se iloista vilpittömintä ja aidointa), ja samalla muistaa kanssaeläjiä, yleensä ihan hyvällä tarkoituksella kuitenkin.
---
P.S. Olin tänään metsässä tarpomassa lumihangessa pari tuntia työajalla. Suunniteltiin myöhempää käyttöä varten jännittävää seikkailurataa risukon sekaan. Yleensä hyvän työpäivän merkki on lähtökohtaisesti se, että asuvalintana ovat ulkoiluhousut ja vaelluskengät. Minä tykkään. Ja huomenna on luvassa värikuulasotaa nuorten kanssa illan ratoksi. Oon nähnyt tyyppien esittelevän mustelmiaan jälkikäteen, saa nähdä, olenko vielä yhtenä kappaleena illan jälkeen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivottavasti sulla on hyvät suojat, ne kuulat oikeesti sattuu.. Kokemusta löytyy mm. järkyttävistä mustelmista ja vammautuneista sormista.
VastaaPoistaHengissä selvisin, käsille ja sormiin osuneet sattu eniten. Mulla oli meidän Hannun kokoa xxxl-työhaalari päällä, löysä kangas nappas pahimmat osumat itteensä :D eteneminen sen sijaan loskassa, lumessa ja kantojen juurakoissa oli ittessään ihan yhtä vammauttavaa :P
VastaaPoistaKesällä uudestaan!