Kodinhengetär pohdiskelee

Mun suhtautumiseni siivoamiseen on äidiltä perittyä. Välillä paikat repsottaa, ja potkin eteisessä vastaan tulevia sanomalehtiä sivuun ohi kävellessäni ja keittiössä likaiset lautaset ja kipot juttelevat iloisesti. Toisinaan saan vastapainoksi hullun kiilto silmissä -tyyppisiä kohtauksia, jolloin puunaan keittiön tiskipöydän ja seinän välisiä tiivisteitä (en aktiivikäytössä olevalla) hammasharjalla. Keskivertoista siivoanpa kerran viikossa -mentaliteettia en omista.

Työkaveri tarjosi tiskikonettaan mulle sopuhintaan, kun ovat miehensä kanssa muuttamassa ja kone jää turhaksi. Rupesin miettimään, että muuttaisiko se elämäni helpommaksi? Toisaalta yksineläjänä päivittäinen astioiden määrä ei ole suunnaton, mutta kerran viikossa tiskaavalle se vuori silti ehtii kasaantua.

Toisaalta. Mä saan jotain outoja kiksejä käsin tiskaamisesta. Mä tiskaan aina pitkään ja hartaasti, annan ajatusten harhailla. Tiskaamishetket on mun meditaatiotani. Jotkut aina naureskelee tälle asialle, mutta mä saavutan tiskaamisesta vähän samanlaisen flow-tunnelman, kuin joku muu vaikka piirtämisestä. (Myös askartelu ajaa mut flow'n tilaan, tänne vaan sakset, liimaa ja paperia, niin huomaan tuntien kuluneen...)

Ongelma on vaan siinä vanhassa kunnon ryhtymisessä. Kyllähän mikä vaan siivous sujuu, eikä ole edes aikaa vievää, kun sen sitten viimein aloittaa. Esimerkiksi kuinka kauan oikeesti aikaa kuluu vaikkapa kylppärin viemärin puhdistamiseen verrattuna siihen viikkojen määrään, kun tuota vastenmielistä asiaa suunnittelee ja aikoo?

Mä en ole ikinä viihtynyt sellaisissa kodeissa, joissa on liian siistiä ja tip top. Niissä paikoissa iskee aina paniikki, että kohta kaadan punaviiniä/mustikkakeittoa/mitä vaan tahraavaa valkoiselle sohvalle/matolle/parketille, rikon kallisarvoisen antiikkipatsaan ja naarmutan jalopuista pöytää. Mun jokaiset kotini ainakin on aina olleet vähän puolihuolimattomia, ja juuri siksi kotoisia.


PS: Tänään tein Parolan yllättävän hyvältä kirppikseltä vuoden parhaan löydön! Ihana peltinen ensiapulaatikko. Mä olen jo kauan metsästänyt tuollaista, nyt kyllä lykästi ihan aidosti. Seuraavaksi teenkin varmaan retken apteekkiin täydentämään mun laatikkoni sisältöä. Muutama laastari, kuumemittari ja yskänlääkemitta ei vielä auta ihan joka pulmaan. Mutta onpahan puitteet kunnossa...