Seuraavaksi lyhyt essee aiheesta "Miksi puuron syöminen on niin hieno osa elämää".
Puuron syöminen, ja ennen kaikkea valmistaminen on nopeaa ja halpaa. Varsinkin opiskeluaikana, kun rahat riittivät hyvin tarkkaan laskemalla ja vain juuri ja juuri (huomioon ottaen sen pakollisen "opiskelijaelämän viettämisen") todella halpaan ruokaan, puuro oli pop. Sitä söi joka aamu aamiaiseksi, ja välilllä vielä illallakin nälkäänsä. Hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan.
Nykyään puurossa hinnan sijasta korostuu sen vaivattomuus. Aika usein illalla olen laiska valmistamaan sen kummempaa ruokaa, tai käymään kaupassa ennen kuin ruokakaapit ovat aivan tyhjät. Kuulun silti vankasti siihen koulukuntaan, jonka mukaan lämpimiä ruokia tulee syödä päivässä ainakin kaksi kappaletta. Pelkkä leipä ei ole tämän laiskan kokin iltaruoka, puuro sen sijaan hyvinkin täyttää kriteerit. Myöskin jos on niin nälkäinen, ettei jaksa odottaa minkään yli viisi minuuttia kiehuvan/paistuvan valmistumista, puurossa on vastaus. Juuri tämän tien valitsin tänäänkin kiireisen päivän päätteeksi. Nykyään aamupuuro on vain kiireettömien viikonloppuaamujen luksusta. Nallepuuro + mansikat + Hämeen Sanomat = autuus.
Edellä mainittujen konkreettisten etujen lisäksi mulla on puuroon vahva tunneside. Kuinka monta kertaa kaveriporukalla jonkun kämpässä on siskonpedissä nukutun yön jälkeen keitetty yhdessä iso kattilallinen puuroa ja ryystetty kahvia pikkukrapuloissa? Tai festareilla valmistettu aamupuuroa trangialla, ja mietitty mistä saadaan suolaa puuroon, kun se kuitenkin näköjään unohtui kotiin. Kiertely muiden telttaryhmien luona tai grillikioskilla on tuottanut toivottavia tuloksia joka kerta.
Kaikkein parhaat puuroon liittyvät muistot tulevat tuntureilta ja metsien keskeltä. Kaikki eräleirit ja Lapin vaellukset, mitä ne olisivatkaan ilman joka-aamuisia puurohetkiä? Puolikohmeinen kömpiminen makuupussin uumenista, ja uninen räpeltäminen kattiloiden kanssa. Eväskuppi, jonka pohjalta mustikkakiisselin kera lusikoitu puuro maistuu taivaalliselta. Nokipannukahvia vielä kaveriksi, päivälle paras alku. Eikä edes haittaa, vaikka sataisi kaatamalla vettä. Vesi roiskii kupista puuroa suoraan nälkäisen ruokailijan rinnuksille, onneksi on sadetakki päällä.
Pienenä luin jostakin vanhan ajan aapisesta, että paistista tulee paksu niska ja puuron syömisestä pulloposket. Valitsen mielummin jälkimmäisen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti