Yksi eli eka tarina

Tässä jo puolen tunnin ajan olen istunut miettimässä, minkä nimen annan mun uudelle blogilleni. Kädessä on jonkun tietokirjasarjan (jota ei sitten ostettukaan) mukana tullut kylkiäislahja, pieni sivistyssanakirja vuodelta 1994. Kirjan eka sana on Aamen, ja viimeisenä Zoomataan. Ihan hyvä haarukka.

Mä valitsin sanan, joka mun mielestä jotenkin kuvaa mua itseäni. Syklotyymi kävi siihen tarkoitukseen oikein hyvin. Nykyään mua viehättää kaikki kreikkalaisperäiset sanat vuoden takaisen kreikan opintojen jälkeen. Kyklos tarkoittaa pyörää (eli onko kyklooppi oikeastaan pyöreäsilmäinen, eikä niinkään yksisilmäinen?) ja thymos mieltä. Pyöreämielisyys kuulostaa hyvältä. Tai että mieli pyörii kuin pyörä mäkeä alas...tai jotain.

Se siitä etymologiasta. Pääasia kuitenkin on se, että mulla on ollut blogin mentävä aukko mun elämässä jo jonkin aikaa. Viime toukokuussa, kun reissuiltani kotiuduin, ei tuntunut olevan mitään järkeä enää jatkaa Kutamaraa (nostalgia-arvoa edelleen on toki). Mutta mistä mä sitten muka kirjoittaisin?

Tulee hirveän iso kynnys kirjoittaa, kun netti on täynnä toinen toistaan älykkäämpiä tai nokkelampia blogeja. Hyvässä blogissa pitää mun mielestä myöskin olla jokin hyvä koukku ja juju, joku tietty näkökulma tai toteutustapa (Ankkalapio, psst, psst!) tai JOTAIN.

Juuri nyt mä vaan haluan kirjoittaa. Mä en osaa kirjoittaa vaan pöytälaatikkoon. Sitäpaitsi en omista pöytälaatikkoa, ja kirjoittaisin tietokoneella kuitenkin. Eli kai tämä nyt ainakin alkaa ihan yksinkertaisesti siitä, että "Hei olen Jenni, ja mulla on nyt tällainen blogi".



PS. Tein taidetta tänään: